Kun mies komennetaan työhön ulkomaille, muuttopäätöstä tehdään toivottavasti yhdessä ja tuolloin nainen pistää puntariin myös oman ammattinsa ja työnsä merkityksen. Silloin kun matkaan on lähdössä alaikäisten lasten äiti, puntariin saattaa joutua myös oma suhde äitinä olemiseen.

Jos perheellä on alle kouluikäisiä lapsia, jotka ovat aiemmin olleet päivähoidossa kodin ulkopuolella, muutos on melkoinen sekä äidille että lapsille. myös kouluikäisten lasten äiti on ulkomailla enemmän kiinni lapsissa. Muiden ratkaisevien seikkojen lisäksi muuttopäätästä tehtäessä pohdittavaksi tuleekin myös se, miltä tuntuu kotiäidiksi jääminen. Onko suhde äitiyteen itsellä sellainen, että on valmis heittäytymään siihen rooliin täyspäiväisesti.

Tarkempia tilastoja asiasta ei vielä ole, mutta kuulotiedon perusteella puoliso jää edelleen useimmiten kotiin - joko omasta halustaan tai puoliksi pakon alla. Syynä mm. se, että täiden järjestyminen on harvoin helppoa ja vie yleensä ainakin pitkähkän ajan lupaprosesseineen. Muutto maailmalle on myös niin vaativa projekti, että varsinkin ensimmäisinä kuukausina kuluu hurja määrä aikaa ja energiaa arkisten asioiden, kielen ja kulttuurin oppimiseen uudessa maassa. Varsinkin lapsiperheissä arkisten asioiden helpottamiseksi päädytään usein äidin "kotiuttamiseen".

Naisen kotiin jäämisen taustalta voi myös löytyä naisen oma halu irrottautua tiukasta arkisesta suomalaisesta oravanpyörästä; lapset tarhaan, kouluun - työhän - kauppaan - lapset tarhasta - ruuanlaittoon - pyykinpesuun... Tai takana on vuosia kestänyt rankka uraputki ja vuodet maailmalla, kotiäitinä- tai rouvana siintävät kuvitelmissa miltei pitkänä lomana.

Lomaa kotiäidin- tai rouvan elämä ulkomailla ei kuitenkaan ole. Mutta kyseessä ei myöskään ole muutaman vuoden työsiirtolakomennus. Henkisellä valmistautumisella ja oikealla asenteella vuosista voi tulla yksi elämän parhaimmista elämyksistä. Mutta haasteilta ja vaikeilta asioilta ei välty kukaan ulkomaillakaan.

Johanna Tarpila