Lontooseen muutto ja odotukseni uudesta "elämästä" uudessa kaupungissa eivät olleet mielestäni kovinkaan suuret ja kummalliset. Tavoitteenani oli löytää työpaikka sekä parantaa kielitaitoani. Muutin Lontooseen mieheni mukana, joka sai tänne työkomennuksen. Oma tilanteeni oli komennuksen kannalta erinomainen, valmistuin yliopistolta juuri ennen Lontooseen muuttoa, joten työnhakuprosessi olisi kuitenkin edessä. Täällä ollessani olen oppinut hieman kärsivällisyyttä, asiat eivät suju niin nopeasti kuin Suomessa, jos ne olisivat sielläkään niin nopeasti ratkenneet.
Ensimmäiset viikot menivätkin enimmäkseen kotia kuntoon laittaessa, tällöin tulivat myös ensimmäiset turhautumiset. Alussa kohtasimmekin usein tilanteita, joihin meillä ei ollut valmista "käsikirjoitusta". Englannissa on muuton yhteydessä tapana ottaa mukaan myös vaatekaapit ja uuteen kotiimme muttaessamme ensimmäien viikko menikin kaivaessamme vaatteita pahvilaatikoista. Ensimmäiseksi suuntasimmekin paikalliseen huonekaluliikeeseen ostamaan vaatekaappia. Kaikki sujui mainiosti siihen saakka kunnes myyjä kertoi kaapin kotiinkuljetukseen kuluvan ainakin kolme viikkoa. Lontoon keskustassa liikkeiden vuokrat ovat hyvin korkeat, joten varastot säilytetään kaupungin ulkopuolella. Pitkän toimitusajan opimme ajan myötä huomioimaan myös muita kodinkalusteita hankkiessamme. Palasimme siis tyhjin käsin kotiin ja päätimme seuraavana iltana lähteä Ikeaan, joka sijaitsee tunnin matkan päässä kodistamme, kaupungin ulkopuolella ja jossa kotiinkuljetus toimitetaan seuraavana päivänä. Ostokset oli ajoitettava iltaan, mieheni työpäivän päätteeksi, koska oma pankkikorttini saamisessa oli hieman ongelmia. Pankkiasiat eivät täällä hoidu samalla vauhdilla kuin Suomessa. Ensimmäiseltä Ikean reissulta palasimme taas tyhjin käsin, sillä tavaraa ei ollut saatavilla eikä sitä voinut myöskään tilata tai varata. Näytti siltä, että jo vaatekaapin ostaminen on työn takana.
Kodin kuntoon laittaminen vie oman aikansa, ja aika kuluikin alussa hyvin nopeasti. Pikkuhiljaa koti oli saatu kuntoon ja samalla alkoi oma tulikokeeni. Vaikkakin olin asettanut itselleni mielestäni hyvinkin realistiset odotukset, huomasin ettei työpaikka ja kielitaito ihan hetkessä tulekaan. On hyvä jos odotukset ovat lähtiessä selkeät, mutta on myös huomioitava, että niistä pitää alussa myös pikkasen joustaa. Lisäksi en ollut ajatellut ennakkoon mitä tekisin sillä aikaa kun haen töitä.
Tietenkin Lontoossa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta nopeasti alkoi tuntua siltä, että oma elämä tulisi saada järjestykseen. Vaikkakin olen hyvin kadehdittavassa asemassa ystävieni sekä puolison mielestä, myös kaupungilla kiertelyyn ja kodin laittamiseen kyllästyy hyvin helposti ja tätä seuraa turhautuminen. Tarvitsin jotain, josta saisin "onnistumisen" tunnetta ja päätin aloittaa lenkkeilyn. Kuntoilu onkin ollut minulle suuri henkireikä. Samalla olen saanut elämääni jonkinnäköisen rytmin, joka auttaa arkipäivän rakentamisessa. Yksin kotiin jääminen ei tunnukaan niin masentavalta, kun on päivälle sellaista ohjelmaa, jonka avulla voin jotenkin "kehittää itseäni" ja minkä tiedän tekevän minulle hyvää. Arkipäivän rakentaminen on myös vaatinut kovaa itsekuria. Puolisoni tehdessä pitkiä työpäiviä koin sosiaalisenä ihmisenä useinkin masennusta sekä raivoa siitä, mitä minä täällä oikein teen. Olen täällä ollessani oppinutkin, että pahan päivän tullessa ei kukaan muu kuin minä itse ota minua niskasta kiinni ja ravistele ylös.
Työnhaun suhteen olen myös oppinut kärsivällisyyttä. Olen kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä kieli ei ole vieras. Myös työnhakuprosessi on opettanut, että on oltava valmis joustamaan niistä odotuksista, joita minulla oli työpaikan suhteen Suomesta lähtiessäni. Tärkeintä minulle on kuitenkin päästä "sisälle" kulttuuriin sekä oppia kieltä sujuvammin, jotta minulla olisi myöhemminkin mahdollista saada koulutusta vastaavaa työtä. Määrä-aikaisia sekä osa-aikaisia työntekijöitä tarvitaan Lontoossa jatkuvasti ja tämä on myös hyvä tapa päästä tutustumaan paikalliseen yrityskultuuriin ja paikallisiin ihmisiin.
Lyhyessä ajassa olenkin oppinut paljon Lontoon kulttuurista ja itsestäni. Lontoossa ihmiset ovat hyvin avuliaita ja hyvin kohteliaita, joskus kaipaankin suomalaisten suorasukaisuutta ja rehellisyyttä. Mutta "maassa maan tavalla", uusien tilanteiden kohtaaminen sujuu helpommin kun tarkkailee ympäristöä, ottaa siitä mallia ja toimii mallin mukaisesti - vaikka se ei aina tuntuisikaan omalta toimintatavalta.
Johanna Lindfors
Kirjoittaja on Lontoossa puolisona asuva Johanna Lindfors. Hän on valmistunut Helsingin yliopistolta sosialipsykologian laitokselta ja asunut aikaisemmin vuoden verran Yhdysvalloissa.
