Pauliina Salmenhaara Shanghain arkipäivää, 10.4.2002
Nin huhtikuun alussa kirsikkapuut kukkivat parhaimmillaan ja vaaleanpunainen sävy raikastaa muuten viel paljaat puistot.
Syyskuun jälkeen Shanghaissa on monesta reitistä, kasvosta, paikasta, mausta ja hajusta tullut minulle tuttu. Matka Hong Qiao’sta Yan’an Lu’ta pitkin keskustaan, kukkamyyjät Gubei Lu’n torilla, Carrefourin kimonoasuinen sushikauppias, ihmisten uteliaat tuijotukset, kalligrafiaopettajani suosikki tarina neitsyiden teenpoiminnasta hampailla, Huai Hai Zhong Lu’n puiston vanhukset korttipeleineen, tinkiminen Dong Tai Lu’n antiikkikujilla, lastenkodin ilot ja surut, helmiryhmän juorut, kaupunkin jatkuva metamorfoosi.
Kimalteleva, kaoottinen arki
Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana käytännön asiat on hoidettu. Virallisten papereiden kuntoon hoitaminen, pakollinen lääkrintarkastus Kunshanin terveysasemalla (tarina sinänsä), pesuaineiden löytäminen kiinalaisten tuotemerkkien viidakosta. Kotonakin asiat ovat rauhoittuneet. Kahdeksan ensimmisen viikon aikana hoidimme vuotavan katon, huonosti vetävän vessan, lukuisat sähköongelmat, tuplaikkunoiden asennuksen, vuotavat putket, kahtia hajonnut sänky jne. Soitto alakerran management centeriin ja melkein heti sieltä tulee ensimminen työmies. Ongelmaan tartutaan kiinni nopeasti mutta tärkeintä ei olekaan lopullisen ratkaisun löytäminen.
Kaoottisuus oli alussa osa arkea. Parhaimmillaan asunnossamme oli kahdeksan miestä kerrallaan. Kun yritin seurata ADSL-johdon sottaista kiinnitystä silikonilla seinään en huomannut, että keittiön lavuaarin vuotoa korjattiin sementillä tai että vuotavaa vessanpönttöä korjattiin vaihtamalla se uuteen. Mikä sotta ja haju! Onneksi tämä farssi nauratti. Todellisuus pinnan alla ei vastaa ulkoista loistoa.
Arjen vastoinkäymisiä
Kuuden kuukauden toistuva kuumeaaltoilu, flunssa ja yleensä heikentynyt kunto on onneksi ohi. Terveyden heikentyminen onkin huomattava haittapuoli. Olen yksi niistä, joiden elimistö ei helposti sopeudu Shanghain bakteerikantaan. Jotkut saattavat sairastaa ensimmisen puolen vuoden aikana melkein tauotta kunnes sopeutuvat ilmastoon.
Täällä on totuttava olemaan yleisen uteliaisuuden ja avoimen ihmettelyn kohteena. Maaseudulta tulleet ihmiset saattavat tuijottaa suu auki ja monet osoittavat sormilla, etenkin lähes kaksimetristä miestäni. Jonain päivinä on haaste lähteä kauppaan sillä tiedän etukäteen, etta tänään en tule kestämään toisten katseita ja kommentteja.
Ei täällä siis ongelmitta elä, mutta nämä ovat kaikki pieniä, ohimeneviä asioita. Kokonaisuudessaan ne eivät juuri vaikuta; päinvastoin, niille useasti nauraa jälkikäteen. Terveyshaitoista huolimatta en olisi missään muualla juuri nyt kuin taalla. Tämä on mahdollisuus, johon on tartuttava - tämäkin.
Joko tai -arki
Viisi ja puoli kuukautta olin onneni kukkulalla. Sitten lähdimme kiinalaisen uuden vuoden ilotulituksia pakoon Thaimaan rannalle. Loma oli äärimmisen rentouttavaa etenkin sen takia, ett ihmiset olivat niin ystävällisiä ja puhettamme ymmärrettiin. Takaisin kotona olin viitisen päivää maassa ja tuntui raskaalta olla Shanghaissa. Kiina ja kiinalaiset ärsyttivät. Kuudentena päivänä asiat kääntyivät yhtäkkiä taas toiseen suuntaan ja minuun iski aktiiviisuus. Tunteet saattavat vaihtua kovasti. Mielestäni tämä on paikka jossa joko viihtyy tai ei viihdy, jota rakastaa tai vihaa; neutraalia välimaata ei ole.
Loppujen lopuksi - ihana arki
Nykyään näen paljon kauneutta kiinalaisessa arjessa ja katson katumaisemaa ja ihmisten toimea hymy huulillani. Vilaukset eri ihmisten elämästä ovat ilahduttavia; mies, joka korjaa nuoren naisen pyörää katukorjaamossaan; valtaisat lastit kahden renkaan ja kuljettajan tasapainon varassa; vanha rouva, joka ripustaa pyykkin parvekkeelleen koiransa uskollisessa seurassa; perunanmyyjää, joka aina palaa saman kadunkulman varrelle sakoista huolimatta.
Ei voi muuta kuin seurata muiden menoa uteliaana ja ihmetellä suu auki ja silmät suurena.
