1.MUUTTO

Suurin osa tuntemistamme suomalaisista on tullut Moskovaan henkilökohtaiset tavarat matkalaukussa, joten en osaa sanoa, mikä olisi yleisesti käytetty huolitsija. Meidän perhe käytti Victor Ekiä, mikä määräytyi miehen työpaikan kautta.

Suomessa vielä suunnitellessamme muuttoa saimme olla itse aktiivisia tiedon hankinnassa. Victorilta kävi meillä kotona kerran mies arvioimassa muutokuormamme koon ja hän kertoi suurpiirteisesti, miten muutto tulisi menemään. Me olimme päättäneet muuttaa koko kodin sohvakalustosta vessaharjaan. Vanhoilta ajoilta tiesimme, että Venäjän tulli voi olla todella kenkku, joten pyrimme jättämään kotiin sellaiset tavarat, joiden takia koko muuttokuorma saattaisi jäädä tulliin pitemmäksi aikaa. Kukat, arvokkaat taulut, matot, tuoreet elintarvikkeet ja videokasetit jätimme suosiolla kotiin. Sen verran riskeerasimme, että pakkasimme lastenvideot mukaan. Tavaroiden tullaus on Venäjälle on aivan sattuman kauppaa. Joskus voi tavarat jäädä aivan uskomattoman pienestä asiasta tulliin ja silloin ei auta kuin todella pitkä pinna ja muutama dollari. Usein ei kannata edes yrittää ymmärtää näitä kuvioita.

Viktor Ekiltä tuli kolme miestä sovittuna aamuna sovittuun aikana kaikki pakkaukseen tarvittavat laatikot, paperit ym. mukanaan. Eli me olimme poistaneet kaikki sellaiset tavarat, jotka eivät lähtisi mukaan. Olimme tehneet nykyisestä ja tulevasta asunnostamme pohjapiirrustuksen, josta näkyivät huoneet. Huoneet numeroimme sen mukaan, mihin huoneeseen tavarat Moskovassa tulisivat. Avustavat muuttomiehet Moskovassa harvoin ymmärtävät muuta kuin venäjää, joten kannattaa merkata vain numeroita.
Muuttomiehet pakkasivat kaiken ja tekivät tavaroista pakkalistat ja kuormakirjat samalla. Tekivät hyvää työtä ja todella pakkasivat omilta paikoiltaan kaiken. Moskovassa huomasin, että minulta oli unohtunut tyhjä viinipullo tiskikaappiin. Sekin tuli kanssamme Moskovaan.

Viiden huoneen ja keittiön tavaroiden pakkaaminen vei päivän ja seuraavana aamuna lastattiin kuorma autoon.

Meillä tullaus viivästyi päivän alkuperäisestä aikataulusta, mutta meni kuitenkin nopeammin, mitä olimme olettaneet. Viktor Ekin kuski sanoi, että tulli oli avannut vain rekan takaoven ja vilkaissut sisään ja siinä kaikki.

MUUTTOON LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Tauluista otettiin kuvat Venäjän kulttuuriministeriätä varten. Sieltä ne tulivat leimalla varusteltuna takaisin ja ne säilytetään paluumuuttoa varten. Yleensäkin tuntuu, että tässä maassa kannattaa säilyttää kaikki vähänkin tärkeältä ja ei niin tärkeältä tuntuvat paperit. Ja niitä kertyy!

Venäjän pään huolitsija tarvitsi venäläisen notariaatin vahvistaman valtakirjan, jolla annoimme heille oikeuden tullata tavaramme. Periaatteessa meidän olisi itse pitänyt mennä notariaattiin hoitamaan asia (eli olla siellä etukäteen ennen kuormaa hyvissä ajoin!?), mutta onneksi työpaikan lakimies pystyi hoitamaan asian.

2.SAAPUMINEN

HOTELLIEN HINTATASO
Moskovassa vähänkin siedettävien hotellien hintataso on posketon. Usein hotellit ovat bisnesihmiselle tarkoitettuja, joten lapsille ei aktiviteettejä löydy. Meillä oli mukana kirjoja,leluja ja pelejä.
Koska tulli saattaa olla arvaamaton, olimme varautuneet kolmella suurella matkalaukulla ja parilla repulla.

LAPSET
Lasten kanssa saavuttaessa on AINA JA KOKO AJAN otettava huomioon tämä hullu liikenne. Täällä ei jalankulkijalla ole minkäänlaisia oikeuksia ja kuskeja on moneen lähtöön. Lentokentältä asti on katsottava lasten perään.

Lentokentän jonoissa kannattaa kaapata pieni lapsi (oma mieluiten, jos on) syliin ja kiilata röyhkeästi. Jonotus lasten kanssa voi olla todella rasittava kokemus ja silloin ei kannata harrastaa kohteliaisuutta. Heti ensimmäisinä päivinä tulin huomaamaan, kuinka likaista täällä ulkona on. Lasten vaatteet menevät yhdestä ulkoilukerrasta pesuun. Joten vaatekertoja tarvitaan paljon.

3.ASUNNON HANKKIMINEN

Suosituin menetelmä asunnon hankkimiseksi täällä on välitysliikkeiden käyttö. Moskovalaisilla firmoilla on hyvät nettisivut, joita tutkimme jo Suomessa ollessamme. Kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan asuntoa vaimon/ miehen kanssa ennen kuin asunnon perheelle vuokraa. Täällä on samat ongelmat kuin missä tahansa suurkaupungissa. Varsinkin pienten lasten kanssa muutettaessa on tarkkaan valittava alue. Jossain on enemmän teollisuutta ja liikennettä ja näin ollen ilman laatu on myös huonompaa. Jos talossa on kunnon vartiointi, hyvä piha lapsille, vartioidut parkkipaikat, siisteydestä huolehditaan, on arkielämä huomattavasti helpompaa.
Me kävimme katsomassa noin kahtakymmentä asuntoa asunnonhakureissulla. Moskovasta löytyy asuntoja joka makuun. Hintataso on kerta kaikkisen älytön. Jos asunto on remontoitu, vartioitu ja huoneita 4-5 (keittiö mukaan laskettuna) liikkuvat vuokrat noin 4000-6000 dollarissa kuukaudessa. Ja niin kuin kaikkialla ulkomaalaisia osataan rokottaa viimeisen päälle.

Asunnoissa on harvemmin ajateltu perheen arkielämää ja sen sujumista. Pyykin kuivaustilat olemattomat. Pyykit eivät kuivu kuin pitkän ajan päästä, koska asuinnoissa on todella huonot ilmankierrot. Säilytyskomeroita ei ole asennettu kiinteästi asuntoihin. Kaikesta kannattaa neuvotella vuokraisännän kanssa. Usein he ovat valmiita toteuttamaan vuokralaisen toiveet esim. nettiyhteys, tiskikone, pyykinpesukone ja kuivausrumpu. Yleensä kalliimpiin asuntoihin kuuluu perusvarustuksiin kaikki keittiökoneet. Sähköjännite ja pistorasiat niin kuin meillä kotona, samoin TV-/videojärjestelmät.

Ilmastointilaitteet ovat melkein joka paremman tason asunnossa. Jos ei ole, ne kannattaa vaatia. Kesä Moskovassa 30 asteen helteessä saattaa olla piinaavaa ilman tätä ilmaa viilentävää rumaa hökötystä asunnonnon ulkopuolella.

Usein asuntoihin kuluu jotenkin vartioitu parkkipaikka, joka myös kannattaa vaatia itselleen. Vuokraisännät ovat saattaneet vuokrata sen ulkopuoliselle.

Koska tämä on rekisteröintien ja proopuskojen maa, on hyvä myös kiinnittää huomio vuokraisännän asenteeseen. Jos hän vain haluaa nopeasti nimet papereihin ja rahat käteen, ei tunnu välittävän ketä asunnossa asuu ja ei anna yhteystietoja, on melko varmaa, että rekisteröinneissa ja muissa virallisissa hölynpölyissä tulee ongelmia tai ne pitkittyvät kohtuuttomasti. Kaiken a ja o tässä maassa tuntuu olevan juuri rekisteröityminen. Se on edellytyksenä työluvan saannille sekä monelle muulle viralliselle seikalle. Ostin auton ja maksoinkin sen, mutta ennen kuin rekisteröinti oli hoidettu, ei autokauppa voinut kirjoittaa sellaisia dokumenttejä, että olisin saanut menopelin käyttööni.

Rekisteröityminen pitää hoitaa kolmen arkipäivän kuluessa maahantulosta. Koska me tulimme ensin hotelliin, niin se hoiti ensirekisteröintimme, mikä oli voimassa kolme kuukautta. Käytännössö varsinainen rekisteröityminen hoitui niin, että menimme vuokraisännän kanssa organisaatioon nimeltä Moszilservis, jossa rekisteröimme vuokrasopimuksemme. Tämän jälkeen työnantajan velvollisuutena on hoitaa rekisteröinti paikallisessa OVIRissa, joka on sisäministeriön osasto, joka hoitaa tällaiset asiat. Siihen tarvitaan tuo edellä mainittu vuokrasopimuksen rekisteröintilomake sekä passi. Noin viikon päästä passi tulee takaisin varustettuna OVIRin leimalla, joka on voimassa viisumin päättymiseen asti.

4.AUTON MAAHANTUONTI

Kysymys onko auto välttämätön, on hiukan kaksipiipuinen. Haluaako ajaa "villin lännen liikennesääntöjä"
noudattavassa todella ruuhkaisessa liikenteessä. Täytyy myöskin olla kokenut ajaja, ennen kuin lähtee neljäkaistaselle tielle, jossa on rajoitus sata ja jossa ajetaan niin lujaa kuin auto kulkee sekä jossa lisää kaistoja syntyy tarvittaessa. Myös liikennesäännöt ovat hiukan erilaisia kuin Suomessa. Risteykset ja niiden ajoohjeet tuntuvat joskus meistä täysin järjenvastaisilta. Kun liikenteessä on monenmoista autoa, miljoonamersusta vanhaan ladaan ja kortti saattaa olla ostettu, ovat kolarit myös sen mukaisesti erittäin pahoja. Tästä kaikesta huolimatta meitä löytyy, jotka ajamme täällä omalla autolla. Kun asuu keskustan ulkopuolella, tuo se jonkunmoista vapautta, kun ei tarvi aina sopia kuskin kanssa aikatauluista. Monilla on firman puolesta auto+kuski ja monet ovat palkanneet sen itse. Hinnat ovat kohtuullisia. Lapsia kuljettaessa on hyvä vaatia turvavyöt, jotka täällä usein ensimmäisinä riisutaan autoista pois. Trollikkaa ja linja-autoa en ole täällä käyttänyt. Käyttäneet sanovat, että niinkin voi liikkua, jos vain saa aikatauluista ja reiteistä selvää. Jos asuu metron varrella, on se hyvä kulkuväline. En kyllä voi suositella ruuhka-aikana lapsen kanssa. Se on nopea ja kaikki yleiset liikennevälineet ovat erittäin halpoja.

Melkein kaikki autot täällä ovat "takseja" Vanha käytäntö täällä on että, jos kyydintarvitsija on menossa samaan suuntaan, otetaan hänet kyytiin. Tienlaidassa käsi ylös ja kun auto pysähtyy, neuvotellaan hinta. Hintataso on suht' edullinen. Meiltä suomalaiselle koululle, jonne on matkaa noin 5 km pääsee noin 50 ruplalla (10 mk). Tämä tietysti vaatii venäjän taitoa koska, kuskit hyvin harvoin osaavat muuta kuin venäjää. Täälläkin on nykyään myös oikeita takseja, joita voi jopa tilata puhelimella. Odotusaika vain saattaa venyä.

Kimppakyytejä harrastetaan. Meillä sattui aivan uskomaton flaksi, kun toinen suomalaisen tarhan ohjaajista asuu samassa talossa. Hänellä on myös meidän tyttöjemme ikäiset tytöt. Hän ja kaikki neljä tyttöä menevät aamulla samalla kyydillä koululle.

Ajattelimme ensin tuoda automme Suomesta tänne minulle käyttöön. Suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät kuitenkaan ole halukkaita vakuuttamaan autoa täällä. Rajalla täytyy autolle ottaa ns. takaisinvientisitoumus, mikä tarkoittaa, että auto täytyisi käyttää Suomessa 2 kuukauden välein (HUOM! Tämä täytyy muistaa myös, jos hankkii verovapaan auton!). Tämä tuntui myös huonolta ajatukselta. Päädyimme siihen, että ostimme täältä minulle auton. Autot täällä ovat hiukan edullisempia kuin Suomessa. Vakuutus, jossa on myös varkausvakuus tälle autolle tulee maksamaan noin 800 dollaria vuosi (auton arvo noin 10 000 $). Vakuutusarvo määräytyy auton hinnan mukaan ja se on noin 8 % ostohinnasta. Se että kannattaako oman auton hankkiminen rahallisesti pitää jokaisen laskea itse. Kuulin juuri, että 7 vuotta ja sitä vanhemmille ulkomailta tuotaville autoille on tulossa uusi vero, joka on aika iso. Mutta tämä koskee maahan lopullisesti tuotavia autoja.

Auton rekisteröinnissä ja muussa byrokratiassa kannattaa käyttää paikallisia apuna. Meillä asiat hoiti pitkälle miehen firmasta kaveri, joka vastaa autoasioista. Hän tunsi autokauppiaat sekä rekisteröintiviranomaiset, joten se puoli hoitui lopulta aika kivuttomasti. Autokauppa tai varsinaisesti maahantuoja tosin sähläsi paperien kanssa ennen sitä.

AJOKORTTI
Täällä on oikean puoleinen liikenne.

Varaosia täältä löytyy ja huoltomahdollisuuksia on. Täällä kaikki vain on hiukan aikaa vievämpää. Uutta autoa ostettaessa on hyvä huomioida se että, ilmoitettuun auton hintaan ei kuulu paljon muuta kuin auto. Minut yllätti se, että muovimatot lattioille ovat täällä lisävaruste. Lisäksi täytyy ostaa itse varoituskolmio, ensiapulaukku ja vaahtosammutin. Ensiapulaukkuun kannattaa varata omat puhtaat neulat mahdollisia verikokeita varten. Täytyy pitää mielessä, että Venäjällä on lain mukaan 0 promillen rajoitus.

Kansainvälisen ajokortin tulisi kelvata aina. Periaatteessa nykyään pitäisi riittää myös Suomen kortti, josta on teetetty virallinen venäläinen käännös. Tämä minullakin on.

Liikennevakuutus tulee Venäjällä pakolliseksi ensi vuonna 1.7.2003 alkaen.

Venäjän ja varsinkin Moskovan liikennekulttuuria on meille Suomessa ajamaan tottuneille kauhistus. Täällä tehdään lisäkaistoja tarvittaessa, ohitellaan jalkakäytävän kautta ja suojatiellä tietä ylittävät jalankulkijat ovat laillista riistaa. Venäjän kielen opettajani kertoi hänen ystävänsä jääneen miliisiauton alle suojatiellä. Miliisi pakeni paikalta eikä kellään näytä olevan halua selvittää asiaa. Monet liikennepoliiseista ovat täysin lahjottavissa ja tuntuu että suuret mustat Merzedes merkkiset autot ovat liikennesääntöjen ulottumattomissa. Muutama muutos on tapahtunut sitten 90-luvun alun. Sakkoja ei enään makseta suoraan poliisille vaan pankkiin.Miliisillä ei ole lupaa takavarikoida ajokorttia liikennerikkomuksen ja sakotuksen yhteydessä, lukuunottamatta erittäin raskaita rikkomuksia. Kuitenkin pitää muistaa, että viime kädessä tien vieressä seisova miliisi on aina oikeassa…

5.KOTIAPU

Moskovassa on tapana palkita kotiapua ja itse suosittelen sitä varsinkin, jos on lapsia perheessä. Meillä käy kaksi kertaa viikossa siivoja joka myös silittää kaiken tarvittavan. Tytöillä on hoitaja iltapäivisin. Oma venäjän kielinen njanja on hyvä lapsille myös kielen takia.

Hoitajien ja siivojien kanssa neuvotellaan aina erikseen palkka ja työajat. Minusta hintataso on varsin kohtuullinen.

Ongelmista en ole kuullut. Kotiapulaiset ovat erittäin joustavia ja heidän kanssaan on erittäin helppo asioida.
Moskovan suomalaisen yhdistyksen sivuilla (www.msy.co.ru) on usein ilmoituksia, joissa pois lähtevät perheet tarjoavat apulaistaan. Tämä kielii myös siitä, että tyytyväisiä ollaan oltu.

6.MAAN ERITYISPIIRTEET

Nykynuoriso alkaa jo hallita englantia, mutta vanhemmilla se on huonompaa.

Mittayksiköt ovat kuten meilläkin Suomessa.

Ilmasto on yllättävän paljon kuin etelä-Suomessa. Talvella saattaa olla tosi kovia pakkasia ja kesällä kovia helteitä. Johtuen teiden sulattamiseen käytettävistä aineista, on aivan tavallista, että on parikymmentä astetta pakkasta, mutta kadut ovat märkiä.

Varustautumisessa kannattaa lapset ottaa erityisesti huomioon. Vaatteet likaantuvat ulkoiltaessa nopeasti ja märkä loskainen keli on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikkea mahdollista täältä lapsille saa, mutta hinta on sitten aivan toinen juttu. Paikallisen Stokkan hinnat ovat lasten vaatteiden suhteen aika lähellä Suomen hintatasoa.

Turvallisuustilanne on mielestäni niin kuin missä tahansa suurkaupungissa. Aina kannattaa olla hiukan varuillaan ja turpiinsa voi saada vaikka Ypäjän tanssilavalla joten, jos käyttäytyy normaalisti, ei vaaraa pitäisi olla. Lasten kanssa olemme ulkoilleet omalla ja yleisillä leikkipaikoilla. Yleisillä tai sanoisinko ei vartioiduilla leikkipaikoilla on omat harminsa. Ne ovat usein roskaisia, likaisia ja lasinsirujakin löytyy. Pieniä eikä isojakaan lapsia en suosittelisi päästämään yksin ulos. Vaikka aina silloin tällöin Moskovaan liittyen revitään suuria otsikoita väkivaltaisuuksista ja terroristi-iskuista, niin suurin riski täällä on vielä kerran liikenne.

Kaikista asiakirjoista kannattaa aina ottaa kopiot. Passi ja viisumi (leimataan nykyään suoraan passiin) täällä pitää periaatteessa olla aina mukana. Jos sitä ei halua kantaa, niin vähintään kopio täytyy olla.

Nina Tienhaara
Moskova

Copyright Return Ticket, marraskuu 2002