Olen lähtenyt maailmalle lasten kanssa kahdesti. Ensimmäisen kerran Saksaan vajaaksi kahdeksi vuodeksi -93 ja Bostoniin vuosiksi 99-2001.

Bonnin jaksolla elämä oli monin tavoin mukavaa ja lähtä sille reissulle oli ehdottomasti myös minun haluni. Jälkeenpäin ajateltuna aika sisälsi kuitenkin paljon myös vaikeita asioita. Syynä moniin huonoihin hetkiin se, että en osannut tarttua riittävästi tähän hetkeen, murehdin liikaa tulevia ja kaipailin työelämän pyärteisiin. Jälkeenpäin ajateltuna tilannetta olisi helpottanut, jos olisin etukäteen käynyt paremmin läpi sitä minkälaista elämä tulee olemaan, saanut vinkkejä 'kanssasisarilta' ja ennen kaikkea ottanut vaiheen enemmän tässä ja nyt -kokemuksena.

Vaikeistakin tunnelmista huolimatta jakso oli kuitenkin sekä minun että lasten kannalta todella hyvä. Nuorempi lapsistamme on persoona, jolle pidempi kotihoito oli kehityksen kannalta hyvin positiivista. Vanhempi loi ensimmäisen merkittävän kaverisuhteen naapurinpoikaan, oppi saksankielen Reininmaan aksentilla ja eli melko leppoisaa elämää monin tavoin äidin helmoissa. Saksan vuodet olivat myös matkailun vuosia meidän perheelle. Pikkukaupungista keskellä Eurooppaa lähdettiin usein autolla matkaan, maisemia nähtiin Alankomaiden tasanteista Alpeille asti.

Saksan jälkeen melko pian heittäydyin täysillä täysipäiväisen työn pariin ja lapset siirtyivät vähitellen tarhan kautta kouluun. Kun uusi mahdollisuus ulkomaille lähdästä tuli, asetelmat olivat monilla tavoin toiset kuin edellisellä kierroksella. Viisi tiivistä työvuotta olivat antaneet ja ottaneet riittävästi, keski-ikäistymisen kriisit oli voitettu ja mahdollisuus elää vielä kerran kotona lasten ehdoilla houkutti minua ehdottomasti. Koulu-ikäisten lasten kanssa lähtä ja eläminen osoittautui monella tavalla kuitenkin rankemmaksi kuin olin uskonut. Päivittäinen elämä lasten kanssa hitsasi meitä kuitenkin tiiviisti yhteen. Keskusteluyhteys on nykyään täysin erilainen kuin aiemmin, koska sain mahdollisuuden elää lasten vierellä tiiviisti ennen murrosiän kuohuja.

Bostonin komennuksellakin tiukkoja paikkoja tuli, mutta kokemus, vuodet ja parempi valmentautuminen muuttoon helpottivat. Kaikki elämänvarrella kerääntyneet kokemukset ovat hyväksi näissä tilanteissa; mitä paremmin tunnet itsesi, tiedät tarpeesi, sitä paremmin teet ratkaisuja jotka tuntuvat hyviltä. Olen myös jo kokenut työelämän kiivaan tahdin, tiesin että siihen pyärään kyllä ehdin myähemminkin.

Mitä hyödyin siitäkin elämänvaiheesta. Elämähän on ketju vaikeita ja helppoja päiviä, ulkomaillakin.

Johanna Tarpila